Loviisan kulta- ja hopeasepät

 

 
 

Leimaus:
Kulta- ja hopeateosten tunnistamista ja ajoittamista helpottavat niihin tehdyt tarkastusmerkinnät. Täydellisimmässä leimauksessa on viisi eri leimaa: valmistajan nimileima, tarkastus- eli kruunuleima, pitoisuus- eli arvoleima, paikkakunnan leima ja vuosikirjainleima. Valmistajan nimileima on näistä vanhin.

Vuosikirjainleimauksen yhtenäisti koko valtakunnassa vuonna 1758 annettu asetus, jonka mukaan vuosi 1759 merkittiin A:lla ja kun 24-kirjaiminen aakkosto oli käyty läpi, jatkettiin 1783 merkillä A2 jne. Viimeinen tämän sarjan vuosi oli Suomessa C3=1809. Vuodesta 1810 aloitettiin kirjaimisto jälleen alusta ( A = 1810... Z = 1833, A 2 = 1834 ....)

Hopeapitoisuutta osoittava "oltermannin köynnös" oli käytössä vuoteen 1754, jolloin tarkastus siirtyi ammattikunnalta valtiolle ja leimaksi tuli kolme kruunua, mikä taas Suomessa vaihdettiin 1810 yhden kruunun leimaan. Vuodesta 1853 ilmaistiin jalometallipitoisuus numeroilla ja vuonna 1929 annetun asetuksen mukaan on kaikki Suomessa valmistetut ja maahan tuotetut kulta- ja hopeateokset varustettava tarkastusleimalla, jossa jalometallipitoisuus ilmoitetaan tuhannesosina ( hopeassa 813, 875 ja 916).

LOVIISAN KAUPUNKILEIMA : L - kirjain

Loviisassa toimineet hopeasepät:
HANS DAMMERTH / D 1748-1770/1778
ERIC BJÖRKMAN / EB 1778-1791/1793
CARL JOHAN WESTRELL / CI 1779-1790
HERMAN FREDRIK POITZELL / HFP 1791-1821
ERIC GRÖNDAHL / EG 1793-1796(97)
JOHAN ZETTERSTEN / IZ 1798-1837
JOHAN TALLBERG / IT 1807-1831
FREDRIK TIANDER / FT 1823-1869
HENRIK ÖHBERG / HÖ 1829-1840 (1844)
PER ADOLF LÖNNROTH / PAL 1829-1851
ANDERS WILHELM FELIXZON / AWF 1850-1906
CARL GUSTAF EKHOLM / CGE 1869-1874
GUIDO ALM / G.ALM 1902-1942

LOVIISASSA LEIMATUT JALOMETALLIT

Leimauksen alkaessa 1754 jalometalleja leimaavia kaupunkeja oli Suomessa 11, viimeisenä Ruotsin vallan tilastovuotena 1806 kaupunkeja oli 20. Ruotsin vallan aikana Suomen ylivoimaisesti johtavin kaupunki oli Turku, jossa leimattiin lähes puolet koko maan kulta- ja hopeamäärästä. Turun leimausmäärät olivat huomattavat myös koko Ruotsin valtakuntaa ajatellen, mutta Suomen muiden kaupunkien määrät sitävastoin perin vähäiset. Toisella sijalla on Helsinki; kullan leimauksessa kolmantena on Oulu, hopean Tornio. Molempien metallien leimauksessa Loviisalla on neljäs sija. Kultaa leimattiin Loviisassa vuosina 1754-1806 yhteensä 6,7 kg ja hopeaa 813,4 kg, mutta lähes samoihin määriin ylsivät hopean suhteen Oulu ja Hämeenlinna. Loviisan paras vuosi oli 1800, jolloin Loviisan kultasepät leimasivat yhteensä 39,3 kg hopeaa. Loviisassa vuosittain leimatun kullan määrä oli koko Ruotsin vallan ajan varsin vähäinen, mutta ylti kuitenkin vuonna 1803 732 grammaan.

Suuriruhtinaskunnan tilastoissa Loviisalla on 1836 jopa 3. sija ja vuosina 1824, 1853 ja 1854 4. sija, mutta mm. Vaasa, Hämeenlinna ja Kuopio alkoivat 1810-ja 1820-luvuilla leimata huomattavia määriä jalometalleja. Loviisan kaikkien aikojen paras hopeavuosi oli 1853, jolloin kaupungin kaksi kultaseppää leimasivat yhteensä 50,8 kg. Kultaa leimattiin eniten vuonna 1860, 1,3 kg. Loviisalaisen hopean leimausmäärät alkoivat laskea 1859, huomattava pudotus tuli 1863 ja varsinainen romahdus 1866, jolloin leimatun hopean määrä putosi 10,3 kiloon eikä enää noussut aikaisemmalle tasolle. Viimeisenä tilastovuotena 1883 Loviisan ainoa kultaseppä Felixzon leimasi enää 2,2 kg hopeaa, mutta kultaa niinkin paljon kuin 815 g.

MITÄ HOPEAESINEITÄ LOVIISALAISET HANKKIVAT

Jalometallit olivat kalliita ja niistä valmistetut esineet olivat ylellisyysesineitä. Kullasta tehtiin hyvin vähän muuta kuin sormuksia ja aika-ajoin korvarenkaita, mutta kun taskukellot yleistyivät, tilattiin kultaisiakin kellonkuoria ja kellonperiä riipuksineen. Isot hopeaesineet eli corpushopea tehtiin aina tilauksesta, pikkuesineitä ja lusikoita voitiin tehdä varastoonkin, joskaan loviisalaismestarien jäämistöissä ei suuria määriä myyntihopeita ollut.

Kautta aikojen erilaiset lusikat ovat olleet kultaseppien tärkeintä leipätyötä. 1700-luvun lopulla myös kengän- ja polvihousunsoljet muodostivat huomattavan osan kultaseppien tuotannosta vaikka ne nyt ovat lähes kokonaan kadonneet kuten myös aikoinaan tärkeät hopeakannukset ja sapelinhelat.
 

 
Päivitetty: 18.10.2012
 

Loviisan kaupunki •  Mannerheiminkatu 4, PL 77, 07901 LOVIISA •  puh. (019) 5551 •  faksi (019) 535 791  •  kaupunki(@)loviisa.fi  •  Palaute