Kaupungin melskeestä luonnon rauhaan

Maria Kalmi, Skinnarby. Valokuvaaja ja henkisten kurssien järjestäjä. Puoliso Mika Kalmi ja Mikan poika Sirius. Koira, kolme kissaa, kanoja ja lampaita.

”Vielä pari vuotta sitten asuimme keskellä Porvoon vanhaa kaupunkia. Teemme molemmat taiteellista työtä ja työskentelimme kotonamme, mutta ympäristö oli melkoisen levoton, jopa ruuhkainen. Autot jyräsivät ohi mukulakivillä, ja pihalla saattoi olla turisteja ihmettelemässä.

Mieheni ja minä uskomme ajatuksen voimaan. Aloimme miettiä, mistä löytäisimme rauhan monen rikkonaisen elämänvaiheen jälkeen. Kuvittelimme itsellemme tilaa ja rauhaa. Näimme mielikuvissamme maata.

Olen ammatiltani valokuvaaja, ja järjestän myös erilaisia henkisiä kursseja. Mieheni Mika on muusikko. Pohdimme, että näitä töitä voimme tehdä vaikka pellon laidassa. No, nyt sitä maata sitten on! Ja peltomaisemaakin silmän kantamattomiin. Meillä on pyrkimys nähdä mahdottomatkin asiat mahdollisuuksina. Mika näki heti, että taloon voi rakentaa oman studion.

Piha, joki ja tilaa kotieläimille

Ensimmäisen kerran tulin katsomaan tätä Skinnarbyn taloa yksin. Matka tuntui pitkältä, tie oli mutkainen ja kuoppainen. Ja talo oli toki remontin tarpeessa. Suoraan sanottuna, en ollut kovin toiveikkaalla mielellä ensikäynnin jälkeen. Jotenkin paikka kuitenkin kiehtoi. Suuri piha, joka saa rehottaa villinä. Ohitse virtaava joki. Kotieläimille olisi tilaa. Päätimme vaihtaa kaupunkielämän totaaliseen rauhaan, vaikka ensin mietin, että miten asiakkaat löytävät ikinä luokseni.

Kun olimme muuttaneet, Mika meni joka ilta joen äärelle tekemään tulet. Hänestä virtaavan veden katseleminen on rauhoittavaa ja inspiroivaa. Sen voi kuulla hänen musiikissaankin. Remonttia olemme tehneet nollabudjetilla. Käymme kirpputoreilla ja käytämme kaikkea vanhaa, mitä täältä tontiltakin on löytynyt.

Muuttaminen oli oikea ratkaisu. Talo lämpiää puilla ja ilmalämpöpumpun avulla. Meillä on kesäisin lampaita ja kanalassa on kanoja ja tipuja. Koira ja kaksi kissaamme viihtyvät hyvin ja nyt odottelemme vielä kissanpentuakin. Lisäksi olemme saaneet tärkeitä yhteistyökumppaneita Loviisasta ja uusi projekti Almintalolle on tekeillä. Automatka Loviisaan kestää parikymmentä minuuttia, joten auto on välttämätön, mutta onneksi Lapinjärventie on kunnostettu.”