Kriisisuunnitelma

Päiväkodissa syntyy joskus erilaisia kriisitilanteita, jotka koskettavat ja järkyttävät. Kriisitilanteen käsittelemiseksi tarvitaan etukäteen sovittu toimintasuunnitelma. On hyvä muistaa, että jokainen kriisi on yksilöllinen ja se ei välttämättä etene tietyn kaavan mukaan.

Tavoitteena on

  • antaa tietoa kriisinhallinnasta
  • tukea henkilökuntaa niin että lapset saavat ilmaista ajatuksiaan ja tunteitaan
  • luoda selvä vastuun- ja työnjako kriisitilanteessa
  • varata aikaa keskusteluille
  • antaa aikaa rituaaleille
  • auttaa henkilökuntaa työstämään omia kokemuksiaan
  • palata arkirutiineihin mahdollisimman nopeasti
  • ilmoittaa koteihin tapahtuneesta, jotta vanhemmat voivat tukea lapsiaan.

Toimintamalli akuuttien kriisien varalta

a) Anna ensiapua
b) Informoi päiväkodinjohtajaa tapahtuneesta

  • Päiväkodinjohtaja kutsuu koolle kriisiryhmän, joka organisoi työn.
  • Henkilökunta informoi perhettä, jota tapaus mahdollisesti koskee.
  • Päiväkodinjohtaja vastaa kaikesta ulospäin menevästä tiedotuksesta tiedotusvälineille.

Jokaisessa vaiheessa tehdään erillinen päätös siitä, ketä tulee informoida, otetaanko huoltajaan yhteyttä vai ei, ja millä tavalla. Tiedottaminen on tärkeää, jotta estetään huhujen leviäminen. Myös sisarukset tulee huomioida, vaikka he olisivatkin toisessa päiväkodissa tai koulussa.

Keskustelut kriisin kohdanneen lapsen kanssa

  • Ole herkkä, älä tungettelevainen.
  • Kuuntele lapsen toiveita.
  • Vältä asian valmistelematonta julkistamista. (Lasten kanssa on hyvä puhua ryhmässä, mutta ole ensin yhteydessä kotiin.)
  • Tärkeämpää on kuunnella kuin puhua. Sellaiset lauseet kuin ”kaikki järjestyy kyllä”, ”tiedän miltä se tuntui” jne. voivat saada lapsen sulkeutumaan ja estää häntä ilmaisemasta syyllisyydentunteitaan.

Keskustelut ryhmässä

  • Varaa riittävästi aikaa.
  • Kuolemantapauksista ja muista kriiseistä on vaikea puhua. On hyvä olla yhteistyössä jonkun muun lapselle tutun henkilön kanssa.
  • Tee keskustelusuunnitelma: aloitus, tosiasiat, ajatukset, reaktiot, tiedon antaminen ja lopetus.

Aloitus

  • Selvitä, mitä aiotte tehdä ja miksi.
  • On tärkeää korostaa, että kuolema herättää monia erilaisia tunteita ja reaktioita, mutta siitä puhuminen, vaikka se tuntuukin kipeältä, auttaa ymmärtämään paremmin sitä, miltä muista tuntuu, ja helpottaa oloa ajan myötä.
  • Seuraavat säännöt ovat tärkeitä:
    – kukaan ei saa jälkeenpäin kertoa mitä joku toinen oli ajatellut, tuntenut tai kokenut
    – ketään ei saa jälkeenpäin kritisoida siitä miten hän oli reagoinut
    – kukaan ei saa puhua kenenkään toisen puolesta
    – ei ole pakko puhua, mutta on hyvä jos kaikki kertovat miten he saivat tietää tapahtuneesta.

Tosiasiat

  • Kaikki saavat kertoa miten he saivat tietää tapahtuneesta.
  • Lapsilla on suuri konkreettisen tiedon tarve. On tärkeää puuttua huhupuheisiin ja virheellisiin käsityksiin. Ahdistus lisääntyy helposti kulovalkean tavoin.

Ajatukset, reaktiot

  • Selvitä mitä ajatuksia tapahtuma on herättänyt. (Vältä kysymystä ”miltä sinusta tuntui?”. Kysymys voi usein pikemminkin tyrehdyttää kuin edistää keskustelua.) Kysy esimerkiksi ”mikä sinusta oli pahinta?”.
  • On tärkeää pukea sanoiksi kaikki aistimukset (näkö-, kuulo-, haju- ja tuntoaistimukset). Kysy mieluusti: ”Tunsiko joku toinen samalla tavalla?”.
  • Rohkaise lapsia kertomaan unistaan ja peloistaan.
  • Voit käyttää myös esim. piirustuksia tai runoja.
  • Rohkaise lapsia jättämään hyvästit menetetylle kaverilleen.

Tiedon antaminen

  • Tartu lasten esille tuomiin asioihin, korosta yhtäläisyyksiä reagointitavoissa, painota normaaliutta heidän reagointitavoissaan.
  • Kerro normaaleista reaktioista: pelontunteet, ahdistus, viha, kostonhalu, suru, häpeä, syyllisyys.
  • Lasten on tärkeää ymmärtää, että tapahtuma voi vaikuttaa heidän keskittymiskykyynsä ja muistiinsa, ja että on täysin normaalia, että asian käsittelyä jatketaan viikkoja ja kuukausia.
  • Neuvo lapsia jatkamaan itse asian edelleenkäsittelyä esimerkiksi
    – puhumalla vanhempien kanssa
    – puhumalla ystävien kanssa
    – käymällä hautausmaalla
    – piirtämällä.

Lopetus

  • Kokoa yhteen keskustelujen sisältö ja suunnittele mitä jälkeenpäin tehdään.
  • Järjestä ryhmän lapsille yhteistä toimintaa, suunnittele esim. jotain yhdessä tekemistä. Yhteinen piirustus tms. on hyvä lopetus kokoontumiselle.

Rituaalien merkitys

  • Rituaalit tekevät tapahtuneesta todellisemman ja tuovat sen lähemmäksi.
  • Rituaalit estävät kuvitelmia (”ehkä hän ei olekaan kuollut”), jotka voivat lukita ihmisen tunteet niin että hän ei pääse eteenpäin surutyössä eikä käsittele kuolemantapauksen herättämiä tunteita.
  • Rituaalit ovat tärkeitä myös niille, joiden on vaikeaa ilmaista itseään sanallisesti.
  • Kuolleen lapsen paikka voidaan koristella kynttilöin ja kukin.

Rutiinit jäsentävät kaaosta. Se, että palataan nopeasti takaisin päiväkotiin ja ryhdytään tekemään sitä mihin on totuttu, luo järjestystä kaaokseen.

Vakava onnettomuus päiväkodissa

Kun lapsi joutuu onnettomuuteen

  • anna välittömästi ensiapua
  • vie muut lapset pois onnettomuuspaikalta
  • soita ambulanssi
  • ota yhteyttä päiväkodinjohtajaan
  • yritä löytää silminnäkijöitä
  • ilmoita lapsen/lasten huoltajille tapahtuneesta
  • järjestä tarvittaessa asiaa käsittelevä keskustelu
  • pyydä tarvittaessa apua ulkopuolisilta asiantuntijoilta.

Kun joku henkilökunnasta joutuu onnettomuuteen

  • anna ensiapua
  • ilmoita onnettomuuteen joutuneen läheisille
  • kerro lapsille mitä on tapahtunut
  • järjestä henkilökunnalle asiaa käsittelevä keskustelu ennen päivän päättymistä.

Muut päiväkotia koskettavat onnettomuudet tai tapahtumat

  • kansallinen tai kansainvälinen tapahtuma tai kriisi, joka aiheuttaa pelkoja ja/tai ahdistusta
  • päiväkodinjohtaja keskustelee henkilökunnan kanssa ja yhdessä sovitaan, miten tapahtumia käsitellään jatkossa.

Akuutti vakava sairastuminen

Kun lapsi tai lapsen perheenjäsen sairastuu

  • on tärkeää kuunnella perheen toiveita
  • perhe päättää mitä ja miten asiasta kerrotaan
  • henkilökunta pitää yhteyttä lapseen ja perheeseen.

Kun joku henkilökunnasta sairastuu

  • sairastunut itse päättää mitä hän haluaa kertoa ja kuinka tieto annetaan
  • on tärkeää, että lapsille annetaan mahdollisuus keskustella vaikeista elämänkysymyksistä ja käsitellä niitä yhdessä turvallisen aikuisen kanssa
  • päiväkodinjohtaja pitää yhteyttä sairastuneeseen.

Kuolemantapaus päiväkodissa

  1. Anna oikeaa tietoa. Tarkista tosiasiat, muista vaitiolovelvollisuus, sovi perheen kanssa siitä millaista tietoa saa antaa eteenpäin.
  2. Ota yhteys päiväkodinjohtajaan.
  3. Anna tietoa henkilökunnalle, jota asia koskee. Oikea tieto hillitsee nopeasti huhujen leviämistä.
  4. Kriisiryhmä sopii ja tiedottaa siitä miten koteihin kerrotaan asiasta, kuinka tieto esitetään päiväkodissa, kuinka varhaiskasvatuspäivä jatkuu sekä miten työt ja vastuu jaetaan.
  5. Tarvitaanko päiväkodissa yhteistä kokoontumista?
  6. Päiväkodin ohjelma. Lapsille annetaan mahdollisuus yhdessä keskustella tapahtuneesta jonkun henkilökuntaan kuuluvan kanssa. Jos joku lapsista on kuollut, hänen paikalleen asetetaan kukkia ja kynttilä.
  7. Ulkopuolinen apu; psykologi, työterveyshuolto, pappi, kriisiryhmä.
  8. Tilanteen seuranta.

Väkivalta tai väkivallan uhka

Akuutti tilanne

  • Varmista, että ihmiset ovat turvassa.
  • Ilmoita tapahtumasta välittömästi päiväkodinjohtajalle.
  • Ilmoita huoltajille.
  • Kutsu ulkopuolista apua (poliisi, ambulanssi).
  • Järjestä läsnä oleville keskustelumahdollisuus.

Jälkityö

  • Tee lastensuojeluilmoitus (jos kyseessä on alaikäinen).
  • Jos tilanteessa on ollut mukana lapsi, päiväkodinjohtaja kutsuu koolle moniammatillisen pienten lasten kasvun tukiryhmän.
  • Täytä ilmoitus väkivaltatilanteesta ja toimita se edelleen esimiehellesi tai työsuojeluvaltuutetulle.
  • Jos sinuun on kohdistunut väkivaltaa, käänny työterveyshuollon puoleen.
  • Ota yhteys työsuojeluvaltuutettuun ja luottamusmieheen.
  • Tee harkintasi mukaan rikosilmoitus. (Rikosilmoitus tulee tehdä riippumatta väkivallantekijän iästä, myös hänen ollessaan alle 15-vuotias.)
  • Keskustele tapahtuneesta työtoveriesi kanssa.
  • Ota tarvittaessa yhteyttä ammattijärjestösi lakimieheen.

Pommiuhka on aina otettava vakavasti ja poliisiin on otettava välittömästi yhteyttä. Kaikki paikalla olevat on vietävä turvaan, eikä sisälle saa mennä ennen kuin poliisi on tarkastanut tilat.

Lasten seksuaalinen ahdistelu

Lapset kertovat harvoin omasta aloitteestaan seksuaalisesta ahdistelusta. Taustalla voi olla myös uhka. On tavallisempaa, että lapset vihjaavat tapahtuneesta, mutta aikuiset eivät sitä ehkä ymmärrä. Voi myös olla, että lapset kieltävät asian, vaikka asia on jo tiedossa.

  • On tärkeää, että henkilö, jolle lapsi uskoutuu, pysyy rauhallisena ja asiallisena.
  • Tee lastensuojeluilmoitus.
  • Älä lupaa lapselle, että pidät asian salassa. Joudut tilanteeseen, jossa sinun on pakko pettää lapsen luottamus.

Päihteiden käyttö

  • Päihteet ovat kemiallisia aineita, joita käytetään päihtymistarkoituksessa.
  • Alkoholin tai huumeiden vaikutuksen alaisena oleminen päiväkodissa on yksiselitteisesti kielletty.

Päihtynyt huoltaja päiväkodissa

Jos lapsen huoltaja tulee päiväkotiin päihtyneessä tilassa, häntä pyydetään rauhallisesti poistumaan. Tarvittaessa päiväkotiin kutsutaan poliisi. Lasta ei lähetetä kotiin päihtyneen vanhemman kanssa, vaan otetaan yhteys toiseen huoltajaan. Henkilökunta ottaa yhteyttä sosiaalipäivystykseen tai tarvittaessa poliisiin. Sosiaalipäivystykseen otetaan yhteyttä ainoastaan virka-ajan ulkopuolella, eli klo 16:n jälkeen. Virka-aikana otetaan yhteys lastensuojeluun. Päiväkodinjohtajaan otetaan yhteyttä ja kerrotaan tapahtuneesta sekä tehdään lastensuojeluilmoitus.

Henkilökunnan päihteiden väärinkäyttö

Työelämässä päihteiden väärinkäyttöä on, kun työntekijä on toistuvasti pois töistä, poistuu kesken työpäivän, tulee päihtyneenä töihin tai käyttää päihteitä työpaikalla.

Työpaikalla jokainen työntekijä voi tehdä nimettömän ilmoituksen esimiehelle havaitessaan päihteiden väärinkäyttöä. Henkilöllä, jota asia koskee, on oikeus tulla kuulluksi. Jos epäilykset ovat aiheellisia, henkilöä kehotetaan ottamaan yhteys työterveyshuoltoon. Hänen kanssaan solmitaan hoitoonohjaussopimus, jota hän sitoutuu noudattamaan.

Kriisin kulku

Henkilöt, jotka ovat kohdanneet traumaattisia tapahtumia, kuten onnettomuuden, sairastumisen, kuolemantapauksen, avioeron, väkivallanteon tai väkivallan uhkatilanteen kokevat kriisin.

Eri vaiheet

Kriisin kulussa on eri vaiheita, jotka jokainen kokee omalla tavallaan.

  1. Shokkivaihe alkaa heti kun jotakin vakavaa on tapahtunut ja kestää korkeintaan viikon. Voimakkaat sekä fyysiset että psyykkiset reaktiot tai niiden täydellinen puuttuminen (”En tunne mitään.”) ovat mahdollisia.
  2. Reaktiovaihe kestää viikosta kuuteen viikkoon tapahtuneesta. Usein tuskallinen vaihe, jossa reaktiot voivat olla voimakkaita. Reaktiovaihetta läpikäyvä ihminen tarvitsee tukea, jonka tärkein muoto on aktiivinen kuuntelu, jolloin kriisin kokenut ihminen voi käydä läpi tapahtunutta ja pukea tunteensa sanoiksi.
  3. Työstövaihe kestää kauan, jopa vuoden. Kriisireaktiot heikkenevät hitaasti ja vaihtelevat voimakkuudeltaan.
  4. Uudelleenorientoitumisvaihe kestää koko elämän ajan. Asianosainen kehittää elämälleen uuden perustan. Läpikäyty kriisi antaa työkaluja kohdata myöhempiä kriisejä.

Lapset ja suru

Lapsen käsitys siitä, että kuolema on jotakin lopullista, kypsyy 5–10 ikävuodesta alkaen. Kuolemanpelko ja pelko oman kehon tuhoutumisesta kasvavat. Lapset pelkäävät usein, että heidän vanhempansa kuolevat. Yli kymmenvuotiaat lapset voivat ymmärtää kuoleman abstraktina käsitteenä ja käsittää kuolemansyitä. Itsehillintä ja itsenäisyys lisääntyvät.

Surureaktiot

  • shokki, epätodellisuuden tunne
  • kauhu, protesti, tunteenpurkaukset tai tunteiden lamaantuminen
  • arkiaskareiden teko surun käsittelemiseksi
  • tapahtuneen kieltäminen, toive saada palata normaalielämään
  • kysymykset tapahtuneesta (lapsen luottamus aikuisiin horjuu, jos totuus salataan)
  • fyysiset oireet tavallisia (pahoinvointi, päänsärky, vilu jne.)
  • unihäiriöt, syömisongelmat.

Lapsi voi tuntea myös syyllisyyttä ja häpeää ja vetäytyä sosiaalisesti, kun välitön shokkivaihe on ohi. Lapsen luonne voi ehkä muuttua, lapsi taantuu ja suhtautuu tulevaisuuteen hyvin pessimistisesti. Voi ilmetä oppimisvaikeuksia, kun lapsi ei jaksa keskittyä.

Lapsen surun kohtaaminen

Kommunikoi avoimesti ja rehellisesti

  • Anna lapselle helposti ymmärrettäviä selityksiä hänen ikänsä ja kehitysvaiheensa huomioiden.
  • Selvitä väärinkäsitykset, vastaa rehellisesti kaikkiin kysymyksiin.
  • Vältä kaunistelevia ilmaisuja, älä vertaa kuolemaa uneen tai matkaan (lapsi ajattelee konkreettisesti: nukkuu = on kuollut  nukahtamisvaikeuksia illalla).

Anna lapselle aikaa ymmärtää

Ole avoin kysymyksille ja valmistaudu keskustelemaan, kun lapsi niin haluaa, mutta älä odota pitkiä juttutuokioita.Tee menetys todelliseksi. Näytä lapselle omat tunteesi. Laita esille kynttilä tai valokuva. Tue lapsen kykyä hallita tunteitaan. Keskustele lapsen kanssa oman tai vanhempien kuoleman pelosta. Jatkuvuus ryhmäperhepäiväkodissa on tärkeää. Anna lapsen kertoa syyllisyydentunteistaan (älä torju niitä sanomalla: ”Ei noin saa ajatella.”).

Akuutin vaiheen jäkeen huomioitavaa

Akuutti vaihe (1. päivä)

  • Järjestä henkilökunnalle asiaa käsittelevä keskustelu 1. päivän lopussa. Auttaja tarvitsee myös itse apua.

Jatko (2. päivä)

  • Yritä saada kriisissä mukana ollut lapsi nopeasti takaisin päiväkotiin. Rutiinit ovat hyväksi.
  • Informoi päiväkotia mahdollisimman nopeasti tapahtuneesta onnettomuudesta, koska helposti syntyy todellista tilannetta hurjempia huhuja.
  • Jos lapsi tai joku henkilökunnasta on kuollut, on tärkeää järjestää yhteinen muistotilaisuus.
  • Jos lapsi on kuollut, päiväkodissa tarvitaan useita keskusteluja pitemmällä ajanjaksolla.

Kirjallisuutta

Dyregrov, A Katastrofipsykologian perusteet (1995)
Dyregrov, A Sureva lapsi ja koulu (1997)
Dyregrov, A Lapsen suru
Holm, T Minun suruni: aikuisen opas (2008)
Poijula, S Surutyö (2002)
Saari, S Kuin salama kirkkaalta taivaalta (2001)

Sopivaa kirjallisuutta lapsille

Tietokirjat

Eerikäinen, M Suru vieraana kodissamme [1995?]
Issakainen, T Atte ja Anna: toivo kantaa: kun meillä on suru (2007)
Kirjassa myös aikuisille tarkoitettu osio
Kaskinen, A-M Kerro minulle taivaasta: kun kuolema koskettaa (2003)
Kaskinen, P Vietetäänkö taivaassa synttäreitä?: Pekka-pappi vastaa 2002)

Kuvakirjat

Airik, E Haavemaa (2012)
Bourguignon, L Vanha elefantti (2005)
Chichester C Emma: Koirien taivas (2005)
Durant, A Aina ja ikuisesti (2004)
Egger, B Marianne muistelee mummoa (1987)
Franzon, P Surusaappaat (2006)
Jalonen, R Tyttö ja naakkapuu (2004)
Parvela, T Tuleeko vaari vielä takaisin? (2009)
Saarenvirta, S Älkää huutako!: satu perheen ero- ja muutostilanteisiin (2004)
Teckentrup, B Muistojen puu (2013)