Suunnitelma kiusaamisen ehkäisemiseksi ja puuttumiseksi

Kiusaamisen ehkäisemiseksi ja siihen puuttumiseksi on tärkeää tietää, mitä kiusaaminen oikeastaan on. Olemme valinneet tähän suunnitelmaan kaksi erilaista, toisiaan täydentävää määritelmää.
”Henkilö on kiusattu, kun hän toistuvia kertoja ja tietyn ajan sisällä joutuu negatiivisten tekojen kohteeksi yhden tai useamman henkilön toimesta.” (Olweus 1973)
“Kiusaaminen on aggressiivista käytöstä, joka vahingoittaa jotakuta fyysisesti tai psyykkisesti ja joka on toistuvaa, tahallista ja kohdistuu puolustuskyvyttömään henkilöön.” (Salmivalli 2003)

Kiusaamisen ja konfliktin ero

Aikuisena tulee kyetä erottamaan kiusaaminen ja konflikti. Mutta kiusaamisen aktiiviseksi ehkäisemiseksi on tärkeää, että varhaiskasvatuksen henkilökunta puuttuu aina lasten konfliktitilanteisiin riippumatta siitä, onko kyseessä kiusaaminen vai konflikti.

Konflikteissa ja riidoissa on kyse siitä, että kaksi suhteellisen tasaväkistä yksilöä on eri mieltä tai riitelee keskenään. Kiusaamisessa taas toinen osapuoli on alakynnessä ja kiusatun osapuolen on vaikea puolustautua häneen kohdistettua negatiivista käytöstä vastaan.

Kiusaamistapauksissa kiusatun ja kiusaajan välillä vallitsee vallan epätasapaino. Tämä voi tarkoittaa esim. sitä, että kiusaaja on fyysisesti isompi tai vahvempi, verbaaliselta ilmaisukyvyltään taitavampi, iältään vanhempi, hänellä on enemmän ystäviä tai korkeampi asema ryhmässä, hän tietää uhrin heikkoudet ja saa tukea muulta ryhmältä. Tämän vallan epätasapainon ei välttämättä tarvitse olla todellista, vaan kiusattu voi myös vain kokea tilanteen sellaisena. (Pepler, Graig & Connolly, 1997)

Kiusaamisen eri muodot

Kiusaamisella on erilaisia määritelmiä. Höistadin mukaan (2005) kiusaaminen voidaan jakaa kolmeen eri kategoriaan: fyysiseen, psyykkiseen ja verbaaliseen kiusaamiseen. Perren (2000) sen sijaan näkee kiusaamisen myös objektisuhteisena.

 Fyysinen kiusaaminen voi olla  Psyykkinen kiusaaminen voi olla  Verbaalinen kiusaaminen voi olla
 lyömistä
potkimista
jonkun kiinnipitämistä vastoin tämän tahtoa
tönimistä
nipistämistä
toisen vaatteiden repimistä
puremista
hiuksista vetämistä
 irvistelyä
erilaisia eleitä
sulkemista yhteisön ulkopuolelle
selän kääntämistä
ärsyttämistä
tahallista loukkaamista
kiristämistä
 uhkailua
pilkkaamista
ilkeiden ja epämukavien asioiden sanomista

Objektisuhteinen kiusaaminen voi olla toisen tavaroiden piilottamista tai rikkomista.

Lait ja asetukset

Me varhaiskasvatuksessa noudatamme paitsi Suomen perustuslakia, myös YK:n Lapsen oikeuksien sopimusta ja varhaiskasvatussuunnitelmaa.

Suomen perustuslain (11.6.1999) 2. luvun 7. §:ssä sanotaan oikeudesta elämään sekä henkilökohtaiseen vapauteen ja koskemattomuuteen seuraavasti: ”henkilökohtaiseen koskemattomuuteen ei saa puuttua”.

YK:n Lapsen oikeuksien sopimuksessa todetaan seuraavaa lapsen oikeuksista:
– Kaikilla lapsilla on samat oikeudet ja he ovat samanarvoisia, eikä ketään saa syrjiä. (Artikla 2)
– Lapsella on oikeus suojaan fyysistä ja psyykkistä väkivaltaa vastaan. (Artikla 19)
– Lapsen oikeutta leikkiin, lepoon ja vapaa-aikaan korostetaan. (Artikla 31)
(YK 1998/2010)

Varhaiskasvatussuunnitelman perusteiden mukaan varhaiskasvatuksen tehtävänä on suojella ja edistää lasten oikeutta hyvään ja turvalliseen lapsuuteen. Kiusaamista, rasismia tai väkivaltaa ei hyväksytä missään muodossa.

Ehkäisevät toimenpiteet

Tässä suunnitelmassa esitellään, mitä henkilökunnan tulee muistaa ja mitä menetelmiä henkilökunta voi käyttää yhdessä lasten kanssa kiusaamisen ehkäisemiseksi. Henkilökunnan, lasten ja vanhempien välisellä avoimella ja turvallisella yhteistyöllä on suuri merkitys, kun on kyse kiusaamisen tehokkaasta ehkäisemisestä, mutta myös silloin kun puututaan mahdollisiin kiusaamistapauksiin.

Henkilökunta

  • Jokainen tutustuu suunnitelmaan ja koko sen sisältöön kyetäkseen ehkäisemään ilmeneviä konflikteja ja kiusaamista sekä puuttumaan niihin.
  • Kaikki aikuiset näyttävät itse hyvää esimerkkiä. Käyttäydymme kunnioittavasti toisiamme, niin lapsia kuin aikuisiakin, kohtaan.
  • Meidän tulee olla läsnä ja tietoisia siitä, mitä lapsiryhmässä tapahtuu. Tämä toteutuu kuuntelemalla lapsia ja tarkkailemalla lapsia ja heidän leikkejään.
  • Kaikille lapsille tulee muistaa antaa positiivista palautetta.

Henkilökunta yhdessä lasten kanssa

  • Keskustele lasten kanssa heidän ikänsä edellyttämällä tasolla kaverisuhteista ja kiusaamisesta. Millainen on hyvä ystävä? Mitä lapset voivat tehdä, jotta kaikki saisivat osallistua ryhmän toimintaan eikä ketään kiusattaisi? Tämä auttaa luomaan hyvää ryhmähenkeä, vahvistaa lasten sosiaalisia taitoja sekä opettaa lapsia tunnistamaan ja hallitsemaan tunteitaan. Materiaalia aiheesta: Askeleittain, Pienin askelin, Kompisväskan (materiaalia osittain käännetty suomeksi).
  • Käy läpi ryhmän pelisäännöt yhdessä. Mikä on toivottavaa ja hyväksyttävää ja mikä taas vähemmän toivottavaa ja ei-hyväksyttävää?
  • Keskustele lasten kanssa siitä, mitä he voivat tehdä kokiessaan tulevansa kiusatuiksi. On tärkeää korostaa lapsille, että he kertoisivat tunteistaan jollekin aikuiselle.
  • Jokainen aikuinen on velvollinen puuttumaan lasten konflikteihin, ei pelkästään tapauksissa, joissa epäillään kiusaamista.
  • Kun ei-toivottavaa käytöstä ilmenee (esim. lapsi härnää tai loukkaa toista lasta), henkilökunta tekee selväksi, ettei tällainen käytös ole hyväksyttävää.

Toimenpiteet kun kiusaamista esiintyy

  • Jos kiusaamista esiintyy, henkilökunta keskustelee kaikkien osapuolten kanssa. Puhu ensin lasten kanssa ja kuule heidän versionsa asiasta, ota vasta sitten yhteyttä lasten vanhempiin.
  • Keskustele tapauksesta päiväkodin johtajan kanssa ennen kuin vanhempiin otetaan yhteyttä. Päiväkodin johtaja osallistuu myös tarvittaessa keskusteluun vanhempien kanssa.
  • Henkilökunta dokumentoi tapahtumat ja tapaukset huolellisesti. Dokumentointi koostuu vapaasta tarinasta: mitä tapahtui ja missä, minä päivänä, kehen otettiin yhteyttä ja kuinka tapausta seurataan. Dokumentoija allekirjoittaa dokumentin.

Arviointi yksikön suunnitelmasta kiusaamisen ehkäisemiseksi ja siihen puuttumiseksi

Jokaisen yksikön suunnitelma kiusaamisen ehkäisemiseksi ja siihen puuttumiseksi arvioidaan joka syksy ja lisäksi tarvittaessa.

Lähteet:

Hamarus, P. 2006. Koulukiusaaminen ilmiönä: yläkoulun oppilaiden kokemuksia kiusaamisesta. Jyväskylä: Jyväskylän yliopisto, 2006.

Höistad, G. 2005. Mobbning och människovärde. Om förtryck, utanförskap och vad vi kan göra. 3 reviderade upplagan. Solna: Ekelunds.

Olweus, D. 1973. Hackkycklingar och översittare. Forskning om skolmobbning. Göteborg: Almqvist & Wiksell.

Pepler, D., Craig, W., Connolly, J. 1997. Bullying and Victimization: The Problems and Solutions for School-aged Children. Fact Sheet Prepared for the National Crime Prevention Council of Canada

Perren, S. 2000. Kindergarten children involved in bullying: social behavior, peer relationships, and social status. Doctoral dissertation, Department of Psychology, University of Berne.

Salmivalli, C. 2003. Koulukiusaamiseen puuttuminen: kohti tehokkaita toimintamalleja. Jyväskylä: PS-kustannus.

Stoor-Grenner M. & Kirves, L. 2010. Kiusaavatko pienetkin lapset? Helsinki: Folkhälsan ja Mannerheimin Lastensuojeluliitto.

Suomen perustuslaki 731/1999. Annettu Helsingissä 11.6.1999.

Varhaiskasvatussuunnitelman perusteet 2016. Helsinki: Opetushallitus.

Yhdistyneet Kansakunnat (YK). 20.11.1989. Lapsen oikeuksien sopimus.