Meri toi Laura Frösénin puolisoineen Loviisaan. Elämä pikkukaupungissa on mutkatonta ja mukavaa. Kaikkea on riittävästi, muttei liikaa.
Näyttelijäntaiteen lehtori Laura Frösén muutti Helsingistä Loviisaan pysyvästi viisi vuotta sitten. Frösénin ja hänen puolisonsa keltaisena loistava omakotitalo sijaitsee rauhallisella alueella lähellä keskustaa. Kun astuu sisälle taloon, voi huomata, että sisustus on värikylläisyydessään upea ja leikillinen. Leikillinen onkin sana, joka toistuu Frösénin puheessa.
– Olen asunut suurimman osan elämästään Helsingin keskustassa, Töölössä. En olisi ikinä kuvitellut joskus muuttavani pikkukaupunkiin. Päinvastoin. Ajattelin, että jos Helsingistä tulee lähtö, niin määränpää on jokin iso metropoli, Laura Frösen tuumaa.
Muutto Loviisaan tapahtui asteittain käytännön syistä. Hänen puolisonsa osti ihastuttavan Loviisan-talon jo kymmenen vuotta sitten, mutta ensimmäiset viisi vuotta Frösén asui pääasiassa vielä Helsingissä. Loviisassa hänellä oli silloin siis eräänlainen kakkoskoti. Aina, kun vapaata oli pari-kolme päivää, hän suuntasi auton nokan kohti Loviisaa.
-Kun omat lapseni kasvoivat isoiksi, ja meidän yhteinen poikamme oli vielä vauva, minäkin asetuin pysyvästi Loviisaan. Lisätilaa taloon saimme rakentamalla pihan perälle pikkuiaen pihatalon, jossa on myös puusauna. Pesuvedet lämpiävät puulla. Toinen voi myös tehdä siellä etätöitä, jos haluamme jakaantua, Frösén hymyilee.
Uusioperheen isot lapset ovat jo omillaan, ja elämä Loviisassa tuntuu hyvältä. Kuten monesti käy, pariskunta asettui kaupunkiin vähän sattumalta. Ensin katse oli käännettynä länteen kohti Hankoa. Idyllinen merenrantakaupunki sekin. Meri oli nimittäin se tärkein juttu, kun pariskunta mietti muuttoa pois Helsingistä. Merelle piti päästä!
-Kävimme katsomassa taloja Hangossa, mutta valitettavasti ne tuntuivat pääosin huonokuntoisilta. Myös mutkainen tie Hankoon mietitytti, koska työskentelen Helsingissä. Puolitoista tuntia tuntui pitkältä työmatkalta, Frösén toteaa.
Ensikäynti Loviisassa asuntonäytöllä esitteli pariskunnalle samalla myös Loviisan parhaat puolet. Laivasilta, meri, uimaranta! Vau-efekti valtasi mielen.
-Ajattelimme, että onpa tämä ihana kaupunki. Kun sitten menimme talon näyttöön, sen raikkaat räsymatot tuntuivat kutsuvan meitä. Talo oli terve ja hyvin pidetty. Ostopäätös syntyi nopeasti, Frösén kertoo.
Frösénistä on kivaa, että elämä pikkukaupungissa tuntuu selkeältä ja helpolta. Auton saa aina parkkiin lähelle, eikä kaupoissa tarvita poletteja. Kun hän näki parin rouvan pyöräilevän torin halki aamutakeissaan kohti uimarantaa, hän tunsi tulleensa oikeaan paikkaan.
-Loviisassa saa kulkea juuri sellaisena kuin on. Elämä on mutkatonta, jotenkin selkeämpää kuin Helsingissä, Frösén pohtii.
Mutta se meri! Frösénin puoliso on työskennellyt merimiehenä rahtilaivoilla, joten ei ole ihme, että hän haluaa myös asua meren läheisyydessä. Pariskunnalla on muhkea retkivene, joka on ollut kovassa käytössä. Retki alkaa siitä hetkestä, kun laiturilta astuu veneeseen.
-Olemme tehneet pitkiä reissuja, yhtenä kesänä olimme merellä jopa puolitoista kuukautta. Vaikka Helsingin Töölössäkin meri on lähellä, minulle on avautunut ihan uusi maailma täällä Loviisassa. Merellä voi kokea todellisen vapauden tunteen!
Koti-mökki-tilanne on keikahtanut päälaelleen. Nykyään Frösénillä on koti Loviisassa ja mökki Helsingissä.
– Olen vuokrannut työpaikkani läheltä Kivinokasta pikkuisen mökin, jonne voin vetäytyä silloin, kun työpäivä venyy myöhään, ja aamulla on aikainen töihin lähtö. Nyt siis mökkeilen Helsingissä, Frösén nauraa.
Teksti: Reija Kokkola
Kuvat: Arto Wiikari
