Perinnebiotoopit

Loviisan torilta ei tarvitse lähteä kauas kauniin maaseutumaiseman löytämiseksi. Perinteisen maatalouden muovaamia lajirikkaita niittyjä ja laitumia, eli perinnebiotooppeja, saa kuitenkin etsimällä etsiä. Perinnebiotoopit ja niistä riippuvainen luonnon monimuotoisuus ovat katoamassa niin Loviisasta kuin koko maasta.

Loviisasta löytyy onneksi vielä runsas kourallinen näitä omaleimaisen ja rikkaan eliöstön omaavia kohteita, joista monet ovat kuitenkin kovaa vauhtia kasvamassa umpeen laidunnuksen loputtua. Loviisan arvokkaimpia perinnebiotooppeja ovat Segersbyn ja Malmgårdin laitumet. Merkittäviä ovat myös Labbyn haka ja Kärpen niityt.

Segersbyn rantaniitty. Kuva: Jere Salminen

Mitä voin tehdä?

Perinnebiotooppien hoitoa rahoitetaan maatalouden ympäristötuilla ja -korvauksilla. Tuet ovat kuitenkin monien pienialaisten kohteiden ulottumattomissa.

Perinnebiotooppien runsaslajisuuden salaisuus on maan ravinteiden vähäinen määrä. Jos maillasi on luonnonniittyä tai -laidunta, ravinteiden määrä pysyy alhaisena laiduntamalla tai niittämällä aluetta.

Jos aluetta hoidetaan laiduntamalla, eläimille ei saa tuoda lisärehua, koska silloin ravinteiden määrä maassa kasvaa. Lopputulos on sama kuin jos niittyä lannoitettaisiin: nokkoset ja muut kookkaat ja varjostavat kasvit hyötyvät pienikokoisten niittylajien kustannuksella.

Kun laitumella ei enää ole syötävää, eläimet on siirrettävä muualle. Niittämällä hoidetuilla alueilla ravinnemäärän alhaisena pitäminen edellyttää, että niittojäte viedään pois.

Voit myös edistää niittylajiston säilymistä vaikkapa omalla pihallasi perustamalla niityn pihan paahteisimpaan nurkkaan.

Niittotalkoot. Kuva: Heidi Lyytikäinen